Ystävien loma

Vaikka kuinka tarkkaan pyrkisimme yhdessä avaamaan sitä, mitä yhteinen loma pitää sisällään, jää osa odotuksista itseltäkin piiloon. Minkä verran puhetta? Millainen henkinen yhteys lomalla koetaan? Minkä verran ja millaista seksiä? Näistä ei yleensä puhuta, eikä niitä tule aina edes tietoisesti ajatelleeksi. Siitä huolimatta mielessä on usein odotuksia siitä, millä tavalla ollaan yhdessä.
Ilman, että lomalla varsinaisesti tapahtuu mitään kurjaa, saattavat nämä tiedostamattomat odotukset saada aikaan pettymyksiä. Ensin iskee tyytymättömyys, jota seuraa mökötys, mäkätys tai muu kurja käytös. Ja näin lomasta muodostuu sarja pettymyksiä.

Silloin, kun tunnistaa oman pettymyksensä (jonka usein koen kiukkuna!) kannattaa pysähtyä miettimään sitä, mistä olen vihainen, mihin olen pettynyt. Saattaa olla, että vastaus on, että tuohon kumppaniin. Hän ei ole toiminut kuten odotin. Niin, ei toiminut, mutta tiesikö hän mitä odotin? Ja jos tiesikin, niin onko hän velvollinen tekemään minut onnelliseksi? – tekisi niin kovasti mieleni vastata, että totta kai on! (joo, joo, tiedän ettei oikeasti ole!)

Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan, kuten onnestaankin. Toisen syyttäminen on alivastuullisuutta. Usein auttaa jo se, että kertoo avoimesti siipalle siitä, millaisia tunteita itsessään herää, syyttämättä ja syyllistämättä. Jos toinen pystyy aidosti kuulemaan nämä tunteet, voi pettymys helpottua ilman tarvetta riidellä.

Lomariidoilta on vaikea välttyä, jos elämä arjessakin on usein riitaisaa. Yksi ratkaisu voisi olla se, että kumpikin miettii sitä, miten toimii ystävän kanssa. Kun lähden ystävän kanssa kahdestaan lomalle, me tuskin ryhdymme silloin selvittämään sitä kaikkein vaikeinta asiaa. ”Ollaan nyt rauhassa ja rennosti täällä, selvitetään asiat kotona.” Ystävät kyselevät myös matkan aikana toinen toisensa kiinnostuksen kohteita, ottavat huomioon toisen tunteet ja tekevät kaikkensa sen eteen, että toisellakin olisi hyvä olla.

Voisiko olla niin, että kumppaniin kohdistuu enemmän piilo- odotuksia kuin ystävään? Valitettavasti toteutumattomat salatut odotukseni saavat mieleni aivan yhtä pettyneeksi kuin tietoiset. Pettymyksiä syntyy toisinaan ystävänkin kanssa, mutta silloin mietin, että otanko niitä puheeksi lainkaan ja jos otan, niin virkkeet alkavat usein sanoilla: En tahdo loukata… Olen tässä miettinyt… Tämä kertoo nyt varmaan vain minusta, mutta… jne.

Hmm. Samanlaisia aloituksia voisi ehkä kokeilla kotona. Se olisi mitä mainiointa vaihtelua näille: ”MÄ en kuule enää kestä, kun sä et taaskaan sitä ja kun sä aina tota…” lauseen aluille. Kyllä, lause alkaa sanalla minä, kuten on opetettu. Kaikki muu meneekin niin pieleen, että siippa vetäisee usein koko hernesadon nenäänsä.

Loma, lyhyt tai pitkä, voi olla kumppaneita lähentävä kokemus, kun kumpikin muistaisi kohdella toista kuin ystävää.