Vuosilomaa odotellessa

On toukokuun viimeinen viikko, ja kesäloma kolkuttaa jo ovella. Tämä työ jaksottaa elämää aivan kuin vuosi päättyisi jonnekin juhannukseen, jonka jälkeen ihmiset eivät enää ota yhteyttä ja uusi vuosi käynnistyisi elokuun puolessa välissä.

Täällä Katajan loppuvuodessa kurkotetaan taas kuuseen, eli Raha-automaattiyhdistyksen rahoituksen puoleen. Laadimme erilaisia hakemuksia ja selvityksiä, joissa pyritään kaikin tavoin vakuuttamaan, että toimintamme vaikuttaa moneen ja sitä todella tarvitaan. Toivottavasti teemme vaikutuksen, jotta toimintamme olisi edelleen turvattua, ja te hyvät pariskunnat saisitte kerätä työmme hedelmiä eli osallistua osaavien ohjaajien ohjaamille kursseille, luennoille ja muuhun parisuhdetta tukevaan toimintaan.

Joskus ajattelen, että tämä työ on niin mukavaa, ettei siitä ilkeäsi nostaa palkkakaan. Onneksi tulee taas niitä päiviä, kuten tänään, jolloin palkka on lähes ainoa motivoiva tekijä. Loputtoman syksyn ja lyhyen talven paino tuntuu hartioilla ja pitämättä jääneet vapaat kutsuvat lomalle. Vielä pari viikkoa, niin sitten se alkaa.

On ollut ilo pakertaa ja ennen kaikkea kohdata monenlaisia ihmisiä ja pariskuntia. Jokainen kohtaaminen on antanut jotain. Kaiken tämän ilon jälkeen on upeaa kääntyä itseensä päin. Näin kului taas vuosi ja pian on vuosiloman aika. Mitä minä opin? Mitä tahdon tehdä tulevana vuotena toisin? Minkä haluan jatkuvan samanlaisena?