Vauvantuoksuinen Rikasta minua -kurssi

Viime viikonloppuna järjestettiin Katajan historiassa ensimmäinen Rikasta minua –kurssi, jonne pariskunnat osallistuivat vauvan kanssa. Mukana oli siis seitsemän pariskuntaa ja seitsemän vauvaa. Siinä sitä olikin touhua ja elämää kerrakseen, rikasta sellaista.

Viikonloppu sujui mutkattomasti. Vanhemmat osallistuivat kurssin työskentelyihin, vauvojen ollessa sujuvasti mukana, joko ryhmässä tai sitten lastenhoitajien luona. Kuten vauvavaiheeseen kuuluu, niin siinä sivussa vanhemmat vaihtoivat vaippoja ja lämmittivät maitopulloja ja pilttejä. Ja sitten taas keskittyivät rikastuttamaan suhdettaan. Näinhän se menee arjessakin pienten kanssa, hetken yhtä ja hetken toista, askareet vaihtuvat tiuhaan.

Kurssin käytännön asioiden hoitamisen lisäksi, sain olla mukana ja seurata tuota viikonlopun kulkua vauvanhoitajan roolista käsin. Hoitaessani näitä suloisen hurmaavia pienokaisia, ihaillen ajattelin sitä minkä lahjan heidän vanhemmat antavatkaan heille, kun rikastuttavat keskinäistä suhdettaan.

Omasta, jo kaukaisesta kokemuksesta käsin muistelen aikaa, jolloin me esikoisemme tuoreina vanhempina ihmettelimme pientä nyyttiä ja sitä kuinka niin kovin helposti tuossa tilanteessa parisuhde jää toiseksi vauvan rinnalla. Sitä ikään kuin kuvittelee, että parisuhde hoituu siinä sivussa kuten ennenkin. Ja kuitenkin juuri se vanhempien parisuhde on lapsen koti ja mitä läheisempi ja rakastavampi suhde, sen turvallisempi on lapsen siinä kasvaa ja varttua.

Nostan siis hattua ja kumarran näille vanhemmille, jotka pyrkivät hoitamaan ja vahvistamaan parisuhdettaan ja näin antavat lapsilleen lahjan, johon jokaisella pienokaisella pitäisi olla oikeus. Saada kasvaa ja kehittyä toisiaan rakastavien vanhempien parisuhteen kodissa.