Tyyntä vai myrskyä? – erään parin kesälomapäivä

Kesälomajärven pinta on aamulla peilityyni. Luonto on hiljainen ja levollinen. Samanlaista on myös aamuvarhaisella kesälomaansa viettävän perheen kesälomaparatiisissa. Levollisesti heräilevät perheenjäsenet venyttelevät itseään mökkiterassilla ja kukin pohtii mielessään suunnitelmia päivälle. Lapset pulahtavat aamu-uinnille, äiti tarttuu kahvikuppiin ja isä sanomalehteen.

”Ootko sää onnellinen mun kanssa?” kysyy mies vaimoltaan sanomalehden takaa. Yllättynyt vaimo kääntyy katsomaan miestään ihmetellen ”miks sää semmosta kyselet, oon kai”. ”Ajattelin vaan, kun näin yöllä painajaista, että sulla oli toinen mies ja siinä unessa sä vaadit tätä kesämökkiä itselles”. Mies pyyhkii hikeä otsaltaan. Hän tuntee miten jännitys saa sydämen hakkaamaan ja kurkkua kuristaa. Vaimo on hiljaa ja katselee mökkirannassa iloitsevia lapsiaan ja jatkaa keskustelua hiljalleen kiihtyvällä äänellä: ”Ootko sä koskaan ennen kysynyt, että olenko mä onnellinen tässä avioliitossa? Oletko sä muuten koskaan kysynyt muutakaan minusta, tunteistani ja toiveistani? Oletko sä koskaan rakastanu mua?” Mies nousee lehtensä kanssa ja kävelee hermostuneena terassilla ja pohtii, miksi hänen pitikään nostaa esille tällainen erikoinen aihe näin kauniina lomapäivänä ja yrittää selvittää askelkuvioita eteenpäin. Samalla kaunis ilma tuntuu peittyvän tummiin pilviin ja vaimon syyttävä ääni satuttaa. Ovatko pelot ja painajainen sittenkin totta?

Mies istahtaa jännittyneenä vaimonsa vierelle ja katsoo tätä silmiin. Hän päättää olla rehellinen ja rohkea. ” Nyt ymmärrän, että en ole kuunnellut sinua tarpeeksi. Olen ollut liian kiireinen ja unohtanut sinut. Viime yönä valvoin ja ymmärsin miten rakas olet ja miten paljon oikeasti pelkään, että menettäisin sinut. Katselin sinua siinä vieressäni, silittelin poskeasi ja tajusin, että en ole vuosiin koskettanut pehmeitä kasvojasi. Viime yönä tein päätöksen, että haluan hoitaa tätä avioliittoa, jos vielä saan siihen mahdollisuuden. Vieläkö saan yrittää?” Vaimo kuuntelee miestään lähes hengittämättä. Hän on ihmeissään ja yllättynyt. Tällaista keskustelua ei ole käyty seurusteluaikojen jälkeen. Mitä on tapahtunut? Onko mies terve? Onko hänellä joku toinen? Miksi hän näki unta pelosta, erosta ja mökin jakamisesta. Samaan aikaan hän tuntee itsensä onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Voisiko tämä arkiseksi muuttunut suhde muuttua läheiseksi ja lämpimäksi? Miten tavallisena arkipäivänä voi puhua tällaisista asioista? Vaimo tuntee miehen katseen ja malttamattoman odotuksen. ”Olen kyllä tosi yllättynyt ja ihmeissäni. En tiedä mitä sinulle vastaisin. Olen odottanut tällaista keskustelua jo monta vuotta. Luulin, että etääntymistämme ei mikään enää voi pysäyttää. Mutta nyt käteni ihan tärisevät ja minua itkettää. Mitä sä toivoisit, että me tehtäis?”

Mies silittelee hermostuneena hiuksiaan ja jatkaa miettien ”Mulle oli tärkeetä puhua tämä asia nyt. Niin monet ystävistä on eronnu yllättäin ja mä en halua erota. Mä haluaisin tutustua sinuun uudelleen. Voitaisko me tänään jutella meistä? Siitä mitä sä odotat ja haluat. Ja niistä tunteista ja toiveista- enpä kyllä paljoa ymmärrä itseänikään, mutta ehkä tämän ikäisenä olisi jo aika. Pojat kysyivät eilen saunassa, että milloinkas iskä on viimeksi itkeny ja kuka iskää silloin lohduttaa. En osannut poikien kysymykseen vastata ja samalla huomasin palan nousevan kurkkuun. ”

Lapset seurasivat uimarannalta mökkiterassilla istuvia vanhempiaan. Miten mukavalta näytti, kun isä istui äidin vieressä ja niillä oli selvästi jotain tärkeätä asiaa. Lapset sopivat keskenään, että antaa vanhempien jutella rauhassa eikä kutsuta isää vielä mukaan jalkapallopeliin. ”Kyllä se sieltä sitten tulee, vaikka maalivahdiksi, se varmaan odottaa jos sais äidiltä pusun”, sanoi lapsista nuorin. Muut hymyilivät.