Teholomalla

Västäräkki istahtaa aina silloin tällöin työhuoneeni ikkunalaudalle ja katsoo kohti pää vähän kallellaan; kuin tuumaillen. Mahtaa ihmetellä tätä hölmöä, joka istuu sisällä näin kauniilla ilmalla. Samaa ihmettelen itsekin. En vain ole vielä keksinyt tehokasta tapaa tehdä näitä töitä ulkona. Ja tehokas pitää olla, aina ja joka tilanteessa

Olin jatketun viikonlopun verran teholomalla kesämökillä. Saldo: seitsemän kaadettua puuta pilkottuna ja risut poltettuna. Ikkunat pestyinä. Kaapit siivottuina. Ja parisuhde hoidettuna. (ei telkkaria, ei paljon kirjojakaan, runsaasti kynttilöitä ja kylmä mökki, jossa piti nukkua liki.) Kaiken tämän lisäksi olen kokevinani jonkinasteista mielen virkistymistä. Olipa mukava loma!

Vaikka suhtaudunkin vähän sarkastisesti tähän tehokkuusajatteluun, niin en voi olla laskematta yhteen 1+1. En puhu kiireestä, mutta arjen rajoitetusta tuntimäärästä, joka ei tahdo aina riittää kaikkeen siihen, mihin sen toivoisi riittävän. Vähemmän voisi olla enemmän. Ehkä yritän niin kovasti rentoutua ja maksimoida vapaa-aikani, että teen liikaa.

Touhutessamme mökillä, yrittämättä sen kummemmin mitään, ehdimme kahden pitkän päivän aikana tehdä paljon hyödyllistä ja viettää runsaasti aikaa tekemättä yhtään mitään. Ja akut oikeasti latautuivat; myös alkuvuoden vipinässä tyhjentyneet tunneakut. Sain taas omakohtaisen vahvistuksen sille, mistä niin paljon paasaan: oman sisimpänsä; ajatustensa ja tunteidensa jakaminen toiselle on tärkeää, eikä sen tarvitse tarkoittaa tuntien selvittelysessiota. Riittää, kun pysähtyy ja puhuu jotain siitä, mitä sisällä liikkuu. Sen jälkeen usein liikkuu peitonkin alla…

Odota vain västäräkki; kunhan kesäloma koittaa, tämä huone on tyhjä monta viikkoa. Ollaan sitten pihalla molemmat.