Parisuhteet heijastuvat yhteiskuntaan
HS Vieraskynä 2006
Henkisesti hyvinvoiva ihminen jaksaa huolehtia itsestään ja työelämässä hän on tuottava ja motivoitunut.
Jos sadan litran tynnyrissä yksikin lauta on puolet lyhyempi kuin muut, tynnyri vetää vain 50 litraa, sanoo vanha viisaus. Yhteiskunnassamme tehdään paljon työtä lapsiperheiden parissa: kun otetaan huomioon sosiaali- ja terveysala, päivähoito ja koulu, on jokaista viittä perhettä kohti yksi työntekijä. Kuitenkin vaikuttaa siltä, että perheet eivät saa riittävästi tukea.
Uskon että tynnyrin lyhyt lauta on tässä: yhteiskunta ei tue parisuhteita juuri lainkaan. Syynä lienee muun muassa, että vanhemmuus nähdään yhteisölliseksi asiaksi, mutta parisuhde yksityiselämän piiriin kuuluvaksi.
Yhteiskunta on puuttunut parisuhteisiin lähinnä silloin, kun lasten hyvinvointi on vaarantunut.
Viime aikoina on kuitenkin alettu ymmärtää, että lapset voivat vain niin hyvin kuin heidän vanhempansa voivat. Vanhempien hyvinvointiin puolestaan vaikuttaa oleellisesti parisuhteen onnellisuus.
Hyvä parisuhde on monella tavalla ihmisen hyvinvoinnin perusta. Fyysinen terveys perustuu henkiseen hyvinvointiin, ja hyvät ihmissuhteet, erityisesti tyydyttävä parisuhde, vaikuttavat merkittävästi onnellisuuteen.
Henkisesti hyvinvoiva ihminen jaksaa huolehtia itsestään ja työelämässä hän on luova ja motivoitunut. Hän pystyy tarjoamaan turvalliset kasvuolot jälkeläisilleen. Se vaikuttaa pitkällä aikavälillä myös yhteiskunnan taloudelliseen hyvinvointiin.
Kirkolla on ollut perheneuvontaa Suomessa jo 60 vuotta ja 30 vuotta sitten sen rinnalle tuli ennalta ehkäisevä parisuhdetyö. Kirkon lisäksi sitä tekevät myös muutamat järjestöt; toimintamuotoina ovat olleet parisuhdekurssit. Nykyään puhutaan mieluummin ”vahvistavasta” kuin ”ennaltaehkäisevästä” parisuhdetyöstä.
Vahvistava parisuhdetyö pyrkii lisäämään ihmisten tietoisuutta parisuhteeseen vaikuttavista tekijöistä ja opettamaan heille parisuhdetaitoja. Tulokselliseksi menetelmäksi ovat osoittautuneet pienryhmät, koska niissä voi harjoitella taitoja ja oppia toisten kokemuksista.
Nykyään vahvistava parisuhdetyö on kokonaan järjestöjen ja kirkon vastuulla. Niin ei tulisi olla, sillä yhteiskunta hyötyy parisuhteen hyvinvoinnista ja sillä on tälläkin haavaa useita mahdollisuuksia tukea parisuhteita.
Yksi parhaimmista paikoista tehdä parisuhdetyötä ovat äitiys- ja lastenneuvolat, koska neuvola tavoittaa kaikki lapsiperheet. Neuvolan perhevalmennuksessa on mahdollista opastaa odottavia vanhempia myös parisuhteen tulevien muutosten varalta.
Ruotsissa on saatu erinomaisia tuloksia vanhempainkoulusta, joka alkaa lasta odotettaessa ja jatkuu vauvan ensimmäisen elinvuoden ajan. Myös Suomessa on useilla paikkakunnilla tehty vastaavanlaisia kokeiluja.
Tulijoita vanhempainkouluun olisi runsaasti, mutta resursseja vähän. Yksi mahdollisuus ratkaista ongelma on kanavoida yhteiskunnan varoja parisuhdetyötä tekeville järjestöille.
Hyvät puitteet tukea parisuhteita tarjoaa myös sosiaali- ja terveysministeriön eri toimijoiden kanssa kumppanuushankkeena toteutuva Perhe-hanke. Se on synnyttänyt eri puolille Suomea perhekeskuksia, joissa olisi mahdollista järjestää myös parisuhdekursseja. Järjestöt ja seurakunnat voisivat vastata parisuhdekursseista yhteisvoimin ja ohjaajina voisivat toimia vapaaehtoiset parit.
Parisuhdetyö tulisi ulottaa myös lapsettomiin pareihin. Lapsettomuus ei mitenkään vähennä parisuhteen merkitystä, ja useimpiin parisuhteisiin sisältyy aikaa, jolloin eletään kaksin. Ikääntyvillä pareilla taas on omia, erityisiä ongelmiaan.
Parisuhdetyön koulutusta on kovin vähän tarjolla. Nykyisellään parisuhdekoulutuksessa painotetaan terapiakoulutusta. Jotta parisuhteita tukeva työ voisi laajentua, tulisi sen rinnalle kehittää vahvistavaan työhön harjaannuttavaa koulutusta. Sen turvin perheiden parissa työskentelevät työntekijät voisivat antaa pariskunnille apuaan jo varhaisessa vaiheessa.
Kataja-Parisuhdekeskus ry
