Poikaystävä ei hyväksy menneisyyttäni

Julkaistu HS Ryhmäterapiassa 2007

Elän parhaillaan reilun vuoden kestäneessä suhteessa, jossa voin tällä hetkellä periaatteessa hyvin ja olen onnellinen. Mutta tein sellaisen “virheen” suhteen alussa, että aloitimme ehkä liian nopeasti. Koska jo alusta alkaen poikaystäväni ei lainkaan hyväksynyt menneisyyttäni (minulla oli muutamia seksisuhteita ja olen asiasta rehellisesti kertonut, kun hän halusi tietää) ja hän on useaan otteeseen nostanut asian esille joko huomautuksen tai ilkeän vitsin kautta. Hän haluaisi minun sanovan hänelle katuvani kaikkea ja hävittäväni kaikki valokuvat tietokoneestani. En tietenkään suostunut, koska mielestäni siinä ei ole mitään järkeä. En kadu mitään ja näkemykseni mukaan menneisyydessäni tehdyt valinnat kuuluvat vain minulle itselleni. Kaikkein pahinta on se, etten ole edes esimerkiksi pettänyt häntä tai muulla tavalla rikkonut luottamusta.

En rehellisesti sanottuna yhtään osaa sanoa, että olisinko alkanut olemaan hänen kanssaan, jos olisin vuosi sitten tiennyt miten hän suhtautuisi.

Nyt keväällä tilanne on onneksi lopultakin rauhoittunut, koska olen sinnikkäästi selittänyt hänelle mahdollisimman selkeästi, että miltä hänen käytöksensä on tuntunut ja hän alkoi muutenkin pikkuhiljaa antaa asian olla. Sovimme myös, ettei asiasta puhuta, koska se ei johda mihinkään.

Luulisi kaiken olevan nyt hyvin, mutta huomasin kuitenkin rankan vuoden jättävän minuun jäljen… Vaikka minulla on terve itsetunto ja olen ylpeä monista asioista elämässäni, silti tuntui todella vaikealta, että joku minulle läheinen ihminen toi (tuskin hän kuitenkaan pahaa tarkoitti, hänen täytyi vain sulatella asiaa omalla tahollaan) minulle niin paljon pahaa mieltä ja sai minut tuntemaan itseni niin huonoksi ihmiseksi. Se satutti varsinkin, kun hän jatkoi vaikka pyysin häntä useasti lopettamaan. Hän on verbaalisesti taitava: pyyteli jälkeenpäin aina anteeksi ja lupasi kerrasta toiseen lopettavansa…

Oloni on jotenkin henkisesti aika väsynyt, mutta silti päässäni jaksan jostakin kummasta syystä painia kahden välissä: toinen puoli haluaa pois tästä suhteesta ja toinen puoli taas uskoo, että tällä suhteella on varmasti paljon annettavaa. Olen sängyssä hyvin haluton ja koen oloni aika ahdistuneeksi, jos poikaystäväni alkaa “hiplata” mielestäni liikaa. Sen sijaan poikaystäväni lähellä/sylissä on ihanaa nukkua. Seksiä en silti kaipaa. Heijastuuko haluttomuuteni siitä, mitä päässäni tapahtuu? Miksi minä en kuitenkaan pysty antamaan poikaystävälleni anteeksi hänen kohteluaan minun kohtaan? Mielessäni ymmärrän, tai yritän ymmärtää, että hän vain tarvitsi aikaa hyväksyäkseen minut sellaisena kuin olen ja asian kannattaisi antaa ihan vain olla, kun tilanne on parantunut, mutta…

Olen nyt hieman sekaisin – en oikein tiedä mitä tehdä. Harkitsen ammattiauttajien juttusilla käymistä, mutta epäilen kuitenkin heidän sanovan minun täytyvän päättää itse haluanko jatkaa vai en. En silti jaksa miettiä sellaista… Jotenkin haluaisin vain antaa olla ja katsoa eteenpäin yhdessä poikaystäväni kanssa. Mutta osa minussa pelkää tilanteen toistuvan tavalla tai toisella tulevaisuudessa. Täytyykö minun yrittää vain kovettaa itseäni, etten olisi niin herkkä siitä mitä poikaystäväni sanoo?

Neiti, joka on hieman hukassa

Asiantuntijavastaus:

Poikaystävälläsi on selvästi vaikeuksia hyväksyä sitä, että sinulla on ollut suhteita jo ennen häntä. Millainen historia poikaystävälläsi on parisuhteiden ja seksin suhteen?

Poikaystävälläsi ei ole mitään aihetta syyllistää sinua. Sinä et ole pettänyt häntä. Hän on tiennyt aikaisemmista kokemuksistasi ja valinnut sinut sellaisena. Emme voi poimia kumppanistamme vain joitakin puolia ja ottaa niistä mieluisimmat. Jokaisella ihmisellä on koko elämänhistoriansa, jonka hän tuo suhteeseen.

Olet toiminut viisaasti kertomalla sinnikkäästi, miltä poikaystäväsi käytös on tuntunut ja saanutkin sillä tavoin asian hiukan korjaantumaan. Mutta pelkäät aivan aiheellisesti, että asia ei jää tähän, vaan se pulpahtelee esille uudelleen ja uudelleen. On myös mahdollista, että tilanne pahenee. Sinulla on oikeus olla oma itsesi ja kokea jotkut poikaystäväsi sanoista ja teoista loukkaavina liittyen tähän tai muihin asioihin.

Vaikutat ihmiseltä, joka hyväksyy itsensä sellaisena kuin on. Siitä huolimatta on ymmärrettävää, että olet menettämässä rohkeuttasi ja omanarvontuntoasi. On pelottavaa, että rakas ihminen saa sinut tuntemaan itsesi huonoksi ihmiseksi. Ei ihme, että koet tässä tilanteessa itsesi seksuaalisesti haluttomaksi. Miksi haluaisit seksiä miehen kanssa, joka jollain tasolla – vaikkakin ehkä tahtomattaan – leimaa sinut huonoksi naiseksi? Kehosi on viisas. Se haluaa suojella sinua enemmältä haavoittumiselta.

Pohdit suhteenne jatkumista ja tunnet olevasi henkisesti väsynyt. Olet joutunut ponnistelemaan säilyttääksesi itsekunnioituksesi. Suhteellanne voisi mielestäsi olla paljonkin annettavaa. Sinun täytynee harkita, miten kovan hinnan olet valmis siitä maksamaan.

Sanna Jattu

Raija Alhosaari