Miten tunnistaa rakkauden?

Julkaistu HS Ryhmäterapiassa 2007

Minä haluan löytää oikean rakkauden, mutta mistä sen tunnistaa ja mistä tietää, että se on molemminpuolista? Olen 50-vuotias, eronnut kahden aikuistuvan lapsen äiti. Lähes nolottaa kysyä tuollaista, pitäisi kai se jo tietää tässä iässä!

Olen helposti innostuva ja ihastuva. Se kai on vienyt minut niin harhaan. Lähden liihottelemaan kuvitelmiin, jotka sitten ajan myötä osoittautuvat harhaksi. En enää viitsisi vaivautua mokomaan.

All you need is love, niinhän se on. Ymmärrän, että minun itseni pitäisi tunnistaa rakkaus, mutta jos ihastumisen sijaan alan nyt järkeillä ja kirjoittaa plussia ja miinuksia paperille niin eikö prosessi silloin muistuta asunnon ostoa? Onko sijainti hyvä? Millainen maisema? Palvelut?

Pitääkö naisen muka olla nuorempi kuin mies ja miksi muka? Miehethän kuolevat nuorempina.

Asiantuntijavastaus:

Hei Kaisla!

Esität ikiaikaisia ja varmasti koko ihmiskuntaa koskevia kysymyksiä: mistä tuntee rakkauden ja mistä tietää onko Hän se oikea. Edes ikä ei tuo varmoja vastauksia näihin kysymyksiin. Yksikään meistä ei ole loppujen lopuksi turvassa eikä varman tiedon varassa tämän kysymyksen edessä. Se, mikä tuntuu tällä hetkellä oikealta, ei kenties olekaan sitä enää vuosien kuluttua.

Rakkaudessa joutuu aina ottamaan riskejä. Ihastumiseen ja rakastumiseen kuuluvat myös fantasiat. Miksi ihmeessä et sallisi itsesi hyödyntää sitä kokemusta ja ymmärrystä, jota eletty elämäsi sinulle tarjoaa? Tutkimusten mukaan useissa maissa edelleen käytössä olevat ns. järjestetyt avioliitot, joissa enemmänkin suvut kuin puolisot valitsevat toisensa, ovat vähintäänkin yhtä toimivia, tai jopa onnistuneempia kuin meidän kulttuuriimme kuuluvat rakastumiseen pohjautuvat suhteet.

Voimakas rakastumisen tunne tai kokemus saa aikaan sen, että rationaalinen ajattelu ei toimi. Varsinainen ja jonkinasteisiin realiteetteihin perustuva tutustuminen ja yhteenkuuluvuuden luominen alkaa vasta sitten, kun suurin tunnekuohunta on ohi. Ja silloin otetaan nimenomaan järki käyttöön.

Jokaisessa meissä on puutteemme ja keskeneräisyytemme. Laskiessasi plussia ja miinuksia mieti rauhassa sitä, mikä on sinulle luovuttamatonta: mitä tarvitset voidaksesi olla sinä. Parisuhteeseen kuuluvat myös kompromissit; on asioita, joista voi luopua toisen hyvinvoinnin eteen. Luopumisessa ja vastaan tulemisessa on tärkeää, että se on vastavuoroista. Pitkässä parisuhteessa tulee myös aikoja, jolloin ikään kuin “hoidetaan” tai tuetaan toista. Tämä tukee parisuhteeseen kuuluvaa yhteisen kasvun funktiota. Oleellista tässäkin on se, että vuorot aikanaan vaihtuvat.

Viimeinen kysymyksesi lienee retorinen. Miehen ei kuulu olla yhtään sen enempää vanhempi, pidempi kuin paremmin ansaitsevakaan.

Sari Liljeström