Nyt on kiire, en ehdi

Olen kiireen tuttu. Tämä typerä, rasittava ja raivostuttava ilmiö taitaa olla suorastaan osa minua. Häslään ja sählään, pysähtymättä mihinkään, kun aina se on riivatun kiire.

Tunnen monta sellaista ihmistä, jotka vaikuttavat saavan aikaan vaikka mitä, ja samalla heillä on aikaa pysähtyä juttelemaan. He näyttävät levollisista. Kiire tuntuu olevan kaukana heistä.

Mikä ihme erottaa minut näistä ihailemistani ihmisistä?

Kuvittelen olevani tiedostava ja muutoksiin kykenevä ajatteleva ihminen. Olen taistellut tämän kiireen kokemuksen kanssa jo vuosikausia. En todellakaan pidä sitä tosiasiana, vaan nimenomaan kokemuksenani. Mutta minkäs teet, kun siltä tuntuu?

Nyt päätin yrittää uutta keinoa. Se, millaisia sanoja käytän, vaikutta ajatteluuni ja sitä kautta kokemuksiini sekä tunteisiini. Mikä on kiireisen ihmisen tavallisin vastaus kaikkeen? En ehdi.

Mikä muuttuisi, jos lakkaisin ajattelemasta – ja samalla sanomasta, että en ehdi. Ajattelisin, niin kuin asia itse asiassa onkin, että valitsen näin.

Sen jälkeen, kun alan viimein ymmärtää, että kyse on omista valinnoistani, voin ryhtyä miettimään sitä, millä kriteereillä teen valintoja. Kuka ja mikä voittaa?

Jos saisin itse valita, käyttäisin paljon enemmän aikaa rakkaani kanssa. Mutta, kun en tahdo millään ehtiä.