Kohtuuttomia odotuksia

”Valtaosalle parisuhteessa elävistä nuorista naisista seurustelusuhde, avo- tai avioliitto on elämän tärkein asia. Sekä sinkuilla että parisuhteessa elävillä on kuitenkin kohtuuttomia odotuksia kumppaneilleen, mikä vaikuttaa nuorten naisten henkiseen hyvinvointiin. Tämä selvisi Trendi-lehden ja Suomen Mielenterveysseuran suuresta parisuhdetutkimuksesta. Tutkimukseen vastasi netissä 5 506 iältään 16–34-vuotiasta naista. Parisuhteessa elävistä naisista 62 % on sitä mieltä, että parisuhde on elämän tärkein asia.” Umani, lifestylejulkaisu

Yllä olevan teksti sekä ihastuttaa että vihastuttaa. Se, että parisuhdetta arvostetaan, on mielestäni todella tärkeää. Ainakin minun on vaikea löytää omasta elämästäni sen tärkeämpää asiaa, kuin mitä parisuhde on. Luonnollisesti lapset ja lastenlapset ovat tärkeyslistan kärjessä, mutta he eivät ole ihan kokonaan minun elämässäni. Heillä on oma elämänsä. – kuten toivottavasti toki miehellänikin, mutta mieheni jakaa elämänsä kanssani.

Asia, joka minua suututtaa ja itse asiassa turhauttaa on se, että parisuhteeseen ja kumppaniin kohdistuu niin paljon odotuksia. Puhuimme juuri kollegan kanssa siitä, kuinka alkaa vaikuttaa siltä, että ihmiset odottavat parisuhteen täyttävän kaikki elämän tarpeet. Ja jos ei täytä, niin on epäonnistuttu.

Eihän se niin voi mennä! Mistä nämä mielikuvat kaiken täyttävästä rakkaudesta oikein syntyvät ja mistä ne saavat elinvoimansa? Useissa häissä luettavassa Raamatun jakeessa puhutaan rakkaudesta ja sen ominaisuuksista. ”Rakkaus on pitkämielinen ja lempeä, se ei kerskaa, ei kadehdi. Kaikki se peittää…” Alkaako se harha jo tästä? Tässähän puhutaan Jumalan rakkaudesta. Ei ihmisen rakkaus moiseen riitä.

Ihmisen rakkaus on inhimillistä. Se on joskus pitkämielistä ja lempeää, toisinaan taas ei. Parisuhde ja siinä elävien ihmisten rakkaus on koetuksella kaiken aikaa. Ajan- ja rahankäyttöön liittyvät jatkuvat ja hankalat valinnat, työelämän haasteet, lapsuudenkodin kokemukset ja yhteiskunnassa tapahtuvat asiat heijastuvat monella tapaa koteihin. Ole siinä sitten kaiken aikaan unelmien prinssi ja satujen prinsessa. Hyvä, kun jaksaa edes olla.

Mikään ei voi onnistua täysin silloin, kun odotukset ja saavutukset ovat kovin kaukana toisistaan. Elämä on pelkkää pettymystä. En sano, etteikö meillä olisi lupa haaveilla hyvästä, puhumattakaan, että väittäisin, ettei parisuhde tarjoa myös paljon hyvää. Mutta vasta sitten aletaan hipoa täydellisyyttä, kun saa sitä mitä odottaa.

Tässä meille haastetta kerrakseen; kuinka puhua upeasta parisuhteesta ja ikuisesta rakkaudesta niin, että pysytään realiteeteissa? Ja kunpa mulle riittäisi pienikin taivas…