Elämän suhteet

Kevät keikkuen tulevi ja lämpötilat vaihtelevat kuin onni ihmisen elämässä.

Elän merkillistä aikaa; elämän kipeys, tuska ja kuolemakin ovat monella tapaa läsnä henkilökohtaisessa elämässäni ja samalla koen elämäni rakkaana, rikkaana ja syvää tyytyväisyyttä, jopa tyydytystä tuottavana. Onni vaihtelee, mutta jollain tasolla elämässäni on rauha.

Ajattelen, että tuo kokemus rauhasta syntyy siitä, että elämäni tärkeät ihmissuhteet sekä kotona että työpaikalla ovat kunnossa. Lähelläni olevat ihmiset vahvistavat minussa olevaa hyvää. On uskomatonta mikä määrä energiaa kuluu siihen, kun ihmisten keskinäiset välit eivät ole kunnossa. Sen huomaa usein vasta silloin, kun on jonkun aikaa elänyt tukalassa tilanteessa. Rakkauden, hyväksynnän ja keskinäisen kunnioituksen ilmapiirissä koen jaksavani vaikka mitä.

Kuinka voisimme pitää huolen siitä, ettei elämämme suotta myrkyttyisi huonoilla ihmissuhteilla? Miten voisimme pitää huolta siitä, ettemme sallisi itseämme ja hyvinvointiamme tallattavan edes työpaikoilla? Onko mikään työpaikka tai palkka sen arvoinen?

Lähisuhteissa tämä tarkoittaa sitä, että pitää suhteiden hoitamista ja asioiden selvittämistä ensisijaisen tärkeänä. Ja erottaa ihmiset asioista. Vaikka elämä potkiikin toisinaan päähän joka suunnasta, ei se ole sen vika, joka elämää kanssani jakaa.