Anna anteeksi

On olemassa lukemattomia erilaisia versioita siitä, kuinka loukkaan ihmisiä. Variaatiot yllättävät usein itsenikin. Tarkoitukseni on joskus jopa aivan vastakkainen kuin lopputulos. Paljon puhuvalle ja tekevälle sattuu ja tapahtuu. Useimmiten kyseessä on kuitenkin vain harmiton heitto tai huono vitsi.

Harva nenäherneisiin tutustunut osaa tai ymmärtää tulla kertomaan, jos kokee sanani tai tekoni loukkaavana. Mitä läheisemmästä ihmisestä on kysymys, sitä nopeammin näen, että toimintani on tuottanut epätoivottavaa reagointia. Ja pyydän heti anteeksi. ”Enhän loukannut sinua? Anna anteeksi, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni. Mulla nyt vain on näin huono huumori/ puutun liikaa ihmisten yksityisasioihin/ toimin ylivastuullisesti tms.” Ja usein tilanne laukeaa sillä.

Tätä samaa tapahtuu luonnollisesti myös tässä kaikkein läheisimmässä suhteessa, eli parisuhteessa. Jostain syystä tapahtumien kulku muuttuu aina merkittävästi. Sammakko pomppaa suustani. Se loukkaa toista. Näen sen. Yritän olla näkemättä. Suutun kun näkemäni alkaa olla ilmeistä ja yhteinen mukava estyy toisen osoittaessa selvästi mieltään. Alan naputtaa tyyliin: ” Mikä sulla TAAS on? Mitä niin kummallista minä nyt muka sanoin, että pitää tuolla tavalla alkaa? Kyllä sinä nyt teet tästä aivan liian suuren numeron. Pitäisihän sinun nyt ymmärtää, etten sanonut/tehnyt sitä pahalla. Lapsellista käytöstä. En minä ole oikeasti tehnyt mitään!”

Tästä voi syntyä massiivinen riita, jossa loppujen lopuksi käsitellään suurta osaa tämän yli 30-vuotisen sotamme eri taisteluista. Molempien osapuolten sisäiset asianajajat pitävät huolen siitä, että oma syyttömyys kaikissa näissä episodeissa tulee jälleen kerran toteen näytetyksi. Sillä minä en todellakaan ole syyllistynyt mihinkään. Kumppanini on vain niin kovin herkkänahkainen. Anteeksipyytäminenhän olisi sama kuin syyllisyytensä myöntäminen.

Tapahtui kaupassa. Säntäsin kiireesti hakemaan maitoa. Maitohyllyn vieressä tönäisin vahingossa yhtä naista. Pyysin anteeksi välittömästi. Kassalla tarjosin maksuvälineeksi salikorttiani ja pyysin anteeksi. Teinkö jotain tahallista väärää? En toki, mutta tokihan töpeksimistään voi pyytää anteeksi. Se kuuluu käytöstapoihin eikä vie minulta mitään.

Miten kummassa oppisi käyttämään näitä käytöstapoja myös kotonaan?